Valohoitoa Phi Phi-saarilla!

Takana on pari superaurinkoista ja mieleenpainuvaa päivää Thaimaan kuuluisilla Phi Phi –saarilla, joilla on kuvattu leffojakin, muun muassa James Bond, sekä Leonardio Di Caprion Beach -leffa(on muuten hyvä mielestäni). Tämmöinen matkamme oli: Ajoimme taksilla hotellistamme satamaan noin tunnin verran. Satamassa vallitsi kaoottinen tunnelma: Ihmiset jonottivat kymmenien metrien pituisissa jonomuodostelmissa kuka mihinkin laivaan, jotka menivät monille eri saarille, eikä kenelläkään tuntunut olevan hajua siitä, miten hommaa hallinnoidaan. Thait huusivat kuka mitäkin ohjeita huonolla englannillaan ja meihin lätkäistiin tarrat, joissa luki laivamme numero(lisäksi tarvitsimme myös paperiset matkaliput). Tajusimme viimeistään siinä vaiheessa, että tämä tulee kestämään, eikä mitään aikatauluja noudateta, joten ostimme jätskit ja päätimme ottaa iisisti. Hikikarpalot valuivat pitkin selkää (no ainakaan ei satanut, sillä ilman katosta jonottaminen olisi kyllä ollut aivan - sanonko mistä). Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta laivaan, joka oli tilava ja alakertakin oli mukavasti ilmastoitu. Laivalla myytiin myös juotavia ja pieniä snackseja. Otin kirjan esiin ja kuuntelin, kun moottorit käynnistyivät. Itse laivamatka kesti vähän alle pari tuntia, eikä keinunnut juuri yhtään, meren jumalat olivat siis leppoisalla tuulella.

Phi Phin satamassa vallitsi vielä suurempi kaaos, joka ei näy kuvassa. Matkalaukkuja kärräävät miehet tööttäilivät menemään hurjina, kun ihmiset etsivät oikeaa osoitetta. Meillä oli jatkokuljetus long boatilla, joita näkyy myös tuossa ylemmässä kuvassa. Ehdimme todeta, että satama oli turistihelvetti, kunnes saimme venetaksin(long boatin) ja sovimme toisen pariskunnan kanssa yhteishinnaksi 1000 bahtia(noin 25 euroa). Katsokaas, hotellin  veneen piti tulla meitä hakemaan, mutta mitä pienistä…

Saavuimme Tohko Beach Resortiin, joka oli eräässä rauhallisessa saaripoukamassa. Sinne ei pääse kuin vesireittejä, joten kyseessä on todellinen getaway. Saarella oli vain tuo pikkuinen bungalowihotelli+ravintola, joka oli kyllä onneksi superhyvä! Bungalowimme oli ilmastoitu ja maksoi 90 euroa yö, joten mitään ilmaista se ei ollut. Sähköt toimivat vain klo 18-06 välillä. Wi-Fi toimi jotenkuten, mutta onneksi tajusimme sen vasta toisena päivänä, ettei tullut tuijoteltua konetta niin kauniissa paikassa.

Olimme yhdessä perheenä, uimme tuntikausia linnunmaidon kaltaisessa lämpöisessä meressä, söimme ihanaa ruokaa ja joimme drinkkejä. Niitä lähinnä sen takia, että minuun iski (tällä kertaa perusteltu) ötökkäpaniikki. Niin paljon kummallisia ötököitä saarella oli. Nukuimmekin moskiittoverkon alla, mutta pelkäsin irrationaalisesti, että joku mönkii sänkyymme yöllä. Eli esimerkiksi pitkäjalkainen rantarapu, ovemme ulkopuolella päivystävät gekot, tuhatjalkaiset, tai ällöttävät pienet koppakuoriaiset, jotka näyttivät kiviltä, joilla on karvaiset jalat. Eli elimme saarella luonnon rytmissä halusimme tai emme.

Mutta hauskaa oli ja ajantaju katosi hetkittäin, se kai on loman tarkoituskin. Paloinkin selästä kun uin tunnin putkeen. Suojakerroin oli 30, mutta silti...

Yöllä näkyi Otavan tähtikuvio täysin kirkkaalla taivaalla. Merenpohja oli läpinäkyvä ja meren loputon kohina tuuditti illalla syvään uneen. Nousimme yhdessä auringon kanssa ja vietimme loppupäivän sen alla. Täydellistä.